sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Sinä olet kaste ja minä olen maa,
joka aamua odottaa.
Sinä olet tuuli ja minä olen puu,
johon tuuli laskeutuu.
Sinä olet tuli ja minä kuiva maa,
joka elämään virkoaa.
Sinä olet meri ja ulapalla sen
meren laulua kuuntelen.

Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa,
ei meitä voi erottaa.
Me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö,
sinun aaltosi rantaani lyö.
Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden,
me palamme roihuten.
Kun muistosi hiekkaan jo haihtunut on,
elää rakkaus sammumaton.

Sinä olet taivas ja minä pääskynen,
joka luoksesi liitelen.
Sinä olet tuuli ja minä olen puu,
johon tuuli laskeutuu.
Sinä olet virta ja minä olen kuu,
joka veteen heijastuu.
Sinä olet lähde ja partaalla sen
minä kumarrun, janoinen.
Sinä olet meri ja ulapalla sen
meren laulua kuuntelen.


- Anna-Mari Kaskinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti