...
Nyt se nukkuu vieressäni kainalooni kaivautuneena,
kauneimmillaan tyynyn kuva poskeen painautuneena.
Se on yhteenkuuluvuuden tunne pimein öinä,
kun sen kosketukses sielu sekä ruumis kihelmöivät.
Kun se luonani ekan kerran kävi kyläs,
se lahjoitti mustavalkomaailmaani värikynät
aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen
pakottaen etsiin vastausta kysymykseen:
Miksi minä?
Miks se valitsi mut, miehen jollon sydämessä pienet lasinsirut?
Miksi minä?
Miks se valitsi mut, miehen joka eilen seinään maalasi pirun?
Vastaus:
Ei se kysy meiltä aikaa, eikä paikkaa,
se arvojärjestykseen saa uusiks meidät laittaan.
Se katos multa, mutta nyt on takas tullut,
se on maailman hienoin tunne,
siis olla rakastunut!
Tää on mun lauluni sadepäivän varalle.
Tiedän etten yksin jää.
Jotain suurta puuttui,
elämäni tuulen suunta muuttui.
Auringon mä nytkin nään.
...
- Leijonamieli ja Putkimiehet: Laulu sadepäivän varalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti