Koskaan en todeksi uskonut oisi
sinut näin itsellein kokonaan saan.
Ilman sua tänään ei hääkellot soisi,
punaiset ruusumme lois hehkuaan.
Rinnallas rakkaani
elämän matkaani
hymyillen nyt lähden taivaltamaan.
Vierelläin rakkaani
kuljethan kanssani,
tien tämän elämään.
Ystävät yhteiset matkamme pienen
luoksemme tulleet on todistamaan,
maailman onnellisin minä lienen,
sinut kun kotiimme näin viedä saan.
Rinnallas rakkaani
elämän matkaani
hymyillen nyt lähden taivaltamaan.
Vierelläin rakkaani
kuljethan kanssani,
tien tämän elämään.
Antaako elämä lapsia monta,
tytön, vai pojan,
vai kumpaisenkin.
Toisiko säätä se myös sateetonta,
välillä paistaa sois auringonkin.
Rinnallas rakkaani
elämän matkaani
hymyillen nyt lähden taivaltamaan.
Vierelläin rakkaani
kuljethan kanssani,
tien tämän elämään.
- Ulla Kytöluhta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti