Minä rakastin kerran miestä
joka ei osannut keittää kattilassa vettä
mutta jolla oli niin jumalainen hymy
että se sai minut joskus itkemään.

Kun sitä kutitti kainalon alta
se naurahti ja sulki minut isoon syliinsä
kuin karhunpesään.

Aamuisin se seisoi parvekkeella
tupakka suussa ja sänki leuassa.
Tarkkailin sitä silloin unisin silmin
kuin kohtausta elokuvasta
jonka halusin nähdä
uudestaan ja uudestaan.

Minä rakastin kerran miestä
joka ei osannut kuoria perunoita
mutta joka piti minua niin hyvänä
että minä uskaltauduin maistelemaan
maailmaa kuin viiniä
hehkuvana, punaisin poskin.

Kun se tuli käymään ja katsoi kohti
Minusta tuli pikkutyttö joka
unohti iloisesti kaiken muun.